Huonoa käytöstä

Kävin männäpäivänä kaupassa, ja kaartaessani kassoja päin huomaan jonon olevan jäätävän pitkä. Jään jonottamaan, ja hetkosen päästä taakse saapuu söötti mummu, jonka kanssa rupean ajankuluksi turisemaan. Kun viereiselle kassalle saapui myyjä, kiilasi mummu surutta ohitte ja tuumasi "no nyt mie etuilin sinua." No niinpä taisit tehdä, duly noted. Ovela vanhus, harhautti nuorta hyväuskoista reppanaa keskustelemalla uutisotsikoista.

Miksi mummuilla ja vaareilla on etuoikeus etuilla ja käyttäytyä yleensäkin huonosti? Aina valitetaan nuorison käyttäytymistavoista. Toki huonosti käyttäytyviä ihmisiä löytyy joka ikäpyramidin kerroksesta, ja muiden ryhmien huonoa käytöstä aina kommentoidaan, mutta jostain syystä vanhojen ihmisten ei. Onko seitsemänkymmenen ikävuoden rajapyykin ohittaminen niin merkityksellinen juttu, että se oikeuttaa alentamaan käytöksen totaaliurpouden tasolle? Liian usein olen saanut rollaattorimumen liikkumista helpottavasta oven auki pitämisestä ruman mulkaisun. Harvoin kiittävät. Pirulaiset. Teinien tökeröilyt voi pistää vielä iän ja hormonihurmoksen piikkiin, mutta mikä oikeuttaisi vanhusten käytöstavat? Vituttaa, kun on ryppyjä, rakko ei pidä enää kunnolla ja haisen pakastetulta pullalta ja helosanilta?

Kerran Oulussa ajelin pyörällä kauppahallin eteen ja ränkläsin lukkoa kiinni. Joku vanha papparainen huomasi saapumiseni ja aikeeni astua halliin sisälle, ja jäi odottamaan ovelle. Kun lähestyin ovea, hän jäi pitelemään sitä auki, ja nosti vielä hattuakin päästä. Jos olisi ollut hame päällä, olisin niiannut. Sen sijaan kiitin vilpittömällä hymyllä ja kiitoksella. Hykerryttää vieläkin: hyväkäytöksisiä vanhuksia siis on olemassa!