Typerää kerrassaan

Mää en ymmärrä teenjuojia. En kertakaikkiaan en. Ruusunmarjatee vielä mennee, koska SE MAISTUU JOLLEKI. Ostin mielissää kaupasta jottai ihime Rooibos-teetä eri makusina, mutta nyt ku tätä lipittää nii maistan pelekän veen ja sokerin. Tuoksu kyllä tuntuu jotenkuten, mutta siihenpä se sitte jääki. Säälittävvää. Kuka jaksaa juua päivästä toiseen pelekkää sokerilla höystettyä kuumaa vettä, joka ehkä haisee vähä erille laadusta riippuen? EI KUKKAAN. Tai en mää ainakkaan.

Kahavi taasen - aromikasta, virkistävää, eri asteisia paahtoja, maidolla, kermalla, mustana, sokerilla tai ilman, suklaan tai tupakan kanssa -> PARHAUTTA. Ah.


<3___<3

Nii ja vielä. Ei kukkaan kysy kaverilta että teeteilläänkö (voi kauhistus mikä sanahirmu) tännään? Kaikki kyssyy että kahavitellaanko tännään. Kahavittelu käsittää sen kahavin juonnin lisäksi tupakointia, juoruilua, silimitöntä avvautumista tarpeen vaatiessa, kortinpelluuta sitä harrastavien keskuudessa, maailman parannusta ja ehkä suklaan syöntiä, mikäli kysseistä herkkua on jommankumman kahavittelijan toimesta hommattu. NII.

Tässä teille kahavilaulu
Aamuterveisin Aya

Kesäaamu klo 6.15

Valvottu yö. Vastakeitetty kahvi maidolla ja pienellä määrällä sokeria. Pieni näläntunne vatsanpohjassa. Parvekkeeni ensimmäisessä kerroksessa. Aamuaurinko lämmittää jo ja siivilöityy vihreiden koivunlehtien läpi luoden eteeristä hohdetta. Opaalinsininen taivas ilman pilven hahtuvaakaan. On kirkas aamu, ei tuulenvirettäkään ilmassa. Linnut ovat heränneet, kuulen niiden äänet. Savuke kädessäni luo kauniita siniharmaita kiehkuroita, serpentiinejä, solmuja ja geometrisiä kuvioita sekunnin murto-osien ajaksi, sulautuen sitten yhdeksi leijailevaksi hattaraksi ja häviten olemattomiin.

Mukaan ottamani kirja saa jäädä. Jään paikoilleni istumaan, ihastelemaan. Tunnen, kuinka kurkkuani kuristaa tunteiden vyöryessä hyökyaaltoina ylitseni. Ihmettelen:"Miten maailma voikaan olla yhdessä hetkessä niin kaunis, niin suloinen, että tunnen olevani enemmän elossa kuin koskaan, enemmän sopusoinnussa kaiken kanssa kuin ikinä aiemmin?"

Sellainen on minun kesäaamuni. Taikuutta, kauneutta, hiljaisuutta, vihreää, sinistä, keltaista. Taisin löytää taivaan.

"Olisi sääli jos maailma särkyisi. Se on niin kaunis."
-Nuuskamuikkunen-

Ostoksia

Olin viime yönä töisä ja pääsin viien jäläkeen kämpile. Vissiin sitte vähä väsytti, nukkuin jotaki 13 tuntia :D ei ihme että nyt ei tuu uni.. No, mikäpä siinä, voi yön pimmeinä tunteina väkerrellä postausta tänne.

Oon lähiaikoina shoppaillu iha liikaa O_o


Upea ihana satiininen musta tunika, jonka huusin huuto.netistä kuuella eurolla.

Lähikuva kirjailusta.




Löysin äitin vaatekaapista vanahan kasarifarkkushortsipuvun (joka sillä hetkelä näytti iha järkyttävältä) ja muokkasin siitä itele mekon. Värjään sitä vielä vähä tummemmaksi. Alla Gina Tricotista kympillä ostettu luurankoseilori-paita.


Löysin Mick's:n alerekistä 12 eurolla traakisen kauniin hippimekkosen/tunikan! Väri on haalean keltanen, kuva vähän vääristää. Varastotien kirpparilta löyty viielläkymmenellä sentillä kiva oranssi huivi.


Varastotieltä löyty myös aito intialainen nahkalompakko! Tuota voi käyttää myös baarilaukkuna sitte joskus ku sinne kerkiää töiltä.

Pitäs ehkä vähä rajottaa tätä ostosten määrää, muttakumuttaku! Kaikkea ihanaa kesärompetta tuluvii ovista ja ikkunoista. Sitä varten sitä töitä tehhään, että saa shoppailurahhaa, eikö niin...?

Sain jonku ihime inspiraation ku kävin Eurokankaasa. Löysin alelaarista kuviollista satiinia ja mustaa trikoota, ja alakoin värkkäämään siitä mekkoa :o Mikäli lopputulos miellyttää silimää, nii siitä tullee kuva tänne.

Oon nyt myös suunnitellu aika pitkään uutta tatuointia. Se tulis tumman vihiriällä ja jotaki varjostuksia. Paikka on niska/yläselekä. Mulla on kaverin häät tulosa juhannuksena, nii olis ihana saaha se siihen mennesä hakattua! Näkkyis sitte kivasti ku mulla on olokaimeton mekko sielä päälä :) Toivotaan parasta ja varrau'uttaan pahimpaan!

Ja joku väittää, että materia ei tee onnelliseksi

Countess Báthory on kaiken pahan alaku ja juuri.

Ensinnäki, se hyökkäs kesken mun parhaimpien unien mun luo käkättään, lukkeen Nemejä ja syömään pitsaa. Sitte, kahavinjuontien ja juomakeleposen maijon mun jääkaapista ettimisen jäläkeen lähettiin kaupungille sompaileen aikomuksena ostaa neitile sukkia. Kierrettiin sitte kaiken maailman koru- ja vaateliikkeitä, kunnes päädyttiin Glitteriin ja Gina Tricotiin. Ennoo koskaan ollu mikkää koruihiminen, mutta NYT. Silimäni aukastiin ja mut houkuteltiin pimiälle puolele.



MAAILMAN UPPEIN C-KASETTIKAULAKORU JA NAPPEISTA TEHYT KORVIKSET!

En voinu vastustaa, mukkaanhan ne sieltä lähti. Báthroya nauratti kauhiasti, mun ilime on kuulema aina samallaine ku löyän jotaki superhienoa esimerkiksi kirppareilta. Sitä vois kuvvaillla jotenki näin: ilime kirkastuu, silimät loistaa ymmyrkäisinä ku Naantalin aurinko, suu leviää hämmästyneeseen, ihastelevvaan ja katotääonniinmuaeiköookkiihanahaluantänheti!-hymmyyn niin että se peittää puoli naamaa.

Paketisa tuli myös beiget samanlaiset korvikset.



Mulla on pahoja aavistuksia siittä mihin tää mun uus innostus johtaa... Tähän mun poikakaveri saattas tuumata, että musta on tulosa nainen. Ilimeisesti näin on päässy käymään, mullon nimittäin kauhia mekkokuume! Haluan semmosen 60-70-luvun tyylisen retron essumekon, joka päällä voi sitte hyppelehtiä ja tanssia avojaloin nurmikolla kesäyössä hippikitaramussiikkia ja Bob Marleyta mankasta kuunnellen. Ah <3 Sitä odotellessa.

Koskapa tännään oli aurinkoinen päivä, nii piti nakata kilolasit silimille. Mun omat on kuulkaa perintökalut, ne on äitin vanahat rillit 80-luvulta! Nämä pääsä ei kuulkaa aurinko eikä tulevaisuus häikäse!





Ja jos vaatetusta ihimettelette, niin tää kuva on otettu syksylä 2009 kuksajaisista, eli meijän ammattikorkiakoulun vastine yliopiston fuksiaisille. Teemana oli kasari, joten lasit passas sinne ku nenä päähän.

Tännään kutsuu taas työyö. Tuli yllärisoitto töihin työkaverilta että voisinko tehä sen vuoron tännään. Sehän kyllä vain passaa, oon sen verran köyhä ja rahanahane, että mielellään teen mahollisimman palijon tunteja. Voi niillä sitte rahottaa omia tulevia koruhankintoja ;) Että tervetuloa vaan kaikki Meidän Kebabiin Rovaniemelle tännään! Tarjolla kylymää palavelua ja lämmintä kalijaa! Vai miten päin se nyt menikää..

Polttareita ja hömppää

Viime lauantaina 5.6. oli siis errään ystävän polttaripilleet. Siellä oli sitte kaikennäköstä ohojelmaa perinteisestä morsiussaunasta aina grillaukseen, morsiusbokseihin, huomenlahjan suunnittelluun ja niin edelleen. Oli sielä sitte Desireestä tilattu seksileluesittelyki, niinku kunnon polttareissa kuuluu ;) Tällä esittelijällä oli korsetti mukana, ja sitä sai sitte koittaa jos halus. Countess Báthory ku aina kekkaloi niissä upeissa kurveissan ja korseteissaan, enkä mää oo niihin mahtunu, nii päätinpä sitte koittaa. Löytyy niitä muotoja muodottomammastaki! Kato vaikka ite!



Piti leikata pää tästä kuvasta pois ku olinnii persenaama :D


Oulun reissulla kävin koulukaverin tykönä, joka on kesäksi evakuoitunu töihi. Silläki on siili, ja sulonen sanan varsinaisesa merkityksesä! Täsä kuva siittä. Nuusku on nimeltänsä se, ja iha vauva vielä ^^


Mutta nyt tärkiämpiä asioita (sort of...)

Käytiin Prismasa Countess Báthoryn kans yks päivä ja kierreltiin ja kaarreltiin ympäri ämpäri iliman minkäännäköstä päämäärää. Tämä sitte käveli vastaan.


Se on vaaliansininen silikoninen pingviinejä tekevä jääpalamuotti! <3 Voiko olla sulosempaa :>

Nyt taijan vettäytyä sängyn pohojalle lukuhetkeen, koskapa postisa oli saapunu huuto.netistä ostamani Nemi-albumit! Jjjjeee!

Täsä teile kesämussiikkia kuunneltavaksi: Ginger Ninja - Sunshine

Heip-pa!

Pikajuna Rovaniemi-Oulu

Vähä kertomusta ja pohtimista eilisestä. Koin vähä maailmantuskaa.

Istuin eilen junasa matkalla Ouluun ja kaverin polttareihin. Mun etteen tuli istumaan joku vähä päälle kuuskymppinen mukavan näkönen setä ja sen viereen romaninainen. Vaikutti iha asialliselta, puhu normaalisti ja iha tavallisia. Aattelin että ne on varmaa jotaki tuttuja toisilleen. Se riisu jo alakumatkasta romanihammeen pois, väitti sitä kuumaksi ja samalla jotaki tupisi että hän käy tarkistaan junan, että onko muita tummia kyytisä. Eivät ilimeisesti tykkää jos romani istuu valakolaisen kans.

No, siinä yritin lukia kirjaa, mutta samala kuuntelin puolivahingosa näitten kahen matkakumppanin keskustelua. Kävi ilimi, että naisela ei ollu riittäny rahat ku vaa Ouluun asti ja Tampereelle pitäs päästä, ja setä oli sitte luvannu auttaa. Se mies puhu tän romanin äitin kans puhelimesa, ja puheli siinä sitte, että "Ku minä oon täsä elämänvarrela tullu niin epäluuloseksi, nii aattelin, että kerranki vois auttaa kanssaihimistä. Mutta jos mää nytte autan, nii onhan se sitte varma että saan ne rahat takasi eikä ne minun eläkerahat jää maailmalle? Muuten mulle tullee kotona vaikiat paikat ku minullakin on nii pieni eläke..."

Jotenki tää kohtaus herkisti mut niin että meinasin ruveta märiseen siinä paikala. Voin iha varmuuella sanua että se setä ei tuu niitä rahoja näkkeen. Se halus oikiasti auttaa sitä naista, vaikka se ei ees tuntenu sitä. Siinä rupesin sitte miettimään, että miks musta on tullu näin kyynine ja epäluulone jo parikymppisenä? Miksi, jos kerranki löytyy joku hyväsydämine ihimine, joka on valamis auttaan toisia, nii niitä sitte käytettään hyväksi? Miksei ihimiset välitä ennää toisistaan samala laila ku ennen?

Nyt jäläkikätteen tämä jo vähä naurattaaki, sillä käännyin sitte katteleen ikkunasta maisemia. Nojasin ottaa ikkunaan ja kattelin ku puut eri värisävvyisä vilahteli ohi, välisä näky jokia ja kunnon kuusimettää ja välilä vaa vihiriää ohivilisevvää sumua. Aattelin siinä itekseni sitte että maailma on nii kaunis ettei sitä voi kestääkään. Meinasin siinäki ruveta märiseen :D Vissii hormonit hyrrää tavallista kovempaa.

Sen verran tarina vielä jatkuu että se setä jäi Oulusa pois kyytistä, ja niilä ilimeisesti piti tavata Junamaatila nii se mies ostais sille romanille lipun. Sinne se jäi vielä vartomaan ku mua tuli autokyyti hakkeen. Toivottavasti säästy polosella rahat eikä tuu vaimolta huutia.

Aya

My precious

Nyt on aika siis esitellä armas lemmikkini. Ukko (Meadow Hill's Kojak) on parivuotias afrikkalainen kääpiösiili, joka saapu sulostuttaan mun maailmaa helmikuusa. Ukko tykkää jauhomadoista, jauhelihasta ja kananmunasta, juoksupyöräsä kipittelystä ja ilimeisesti oman pesäkoppisa feng shuin säätämisestä. Ainaki siltä se kuulostaa ku se ähärää keskellä yötä paperitollojensa ja fleecensä kans. Ukko ei tykkää kenestäkkään eikä piä kettään minnään, vieraitten sylliin se kussee ja on muutenki pahapäinen, mennee pallole aina jos joku asia ei sitä miellytä. Kyllä se siitä aina välillä rauhottuu ja nukahtaa kylyvyn jäläkeen mun sylliin :) Ja pari vastausta näihin yleisimmin kysyttyihin kysymyksiin: Piikit on teräviä. Ei oo pöllitty mistään kuusen alta mettästä. Joo, se syö matoja. Ei, se ei oo laitonta pittää tällasta siiliä lemmikkinä, eurooppalaista siiliä taasen on. Kyllä, se tuhisee ja mönkii.

Täsäpä pari kuvvaa herrasta.






Päästin Ukon toissapäivänä kipittelleen tänne kämppään, sepä päättiki sitte lähtä seikkailemaan hellan taakse. Ilimeisesti siellä oli ollu iha hurjan hauskaa, mulla ei niinkään. No, lähtipähä enimmät pölyt äijän matkasa sieltäki.

Lukemisiin :)
Aya

Alottelua

Täällä sitä sitte ollaan. En oo koskaan etes suunnitellu bloggaamista enkä sen kummemmin lukenu toisten blogeja (paitsi tietenkin Countess Báthoryn blogia), mutta edellämaininun upean naisen myötävaikutuksesta kiinnostuin ajatuksesta. Täsä sitte kera Countess Báthoryn illan pääle pullon viiniä per nenä tissuteltuna jonakin kummallisena aivopieruna aattelin tämmösen alotella.

Tämä blogi tullee käsittelleen kaikellaista, mutta jottain voi blogin otsikosta päätellä. Mullon "pakkomielteenä" Afrikka, tämä ilimenee käytännössä sisustuksesa (omistan noin n määrän puisia Afrikka-aiheisia esineitä ja muuta krääsää). Näistä tullee kuvia myöhemmi. Blogi tullee todennäkösesti painottuun kuvviin ja kuvvauksiin elämän kummallisuuksista, omista hankinnoista (sisustus, vaatteet, kirjat ynnämuuta materialistista) ja muusta mitä jokapäiväsesä elämäsä sattuu nyt tapahtummaan. Myös muita ihimisiä ja elämän ihimeellisyyksiä tullaan kummastelemmaan.

Ja nyt ku oot jo tähän asti lukenu, nii varmaan ihimettelet kirjotusasua. Aijon kirjottaa koko blogin Oulun murteela, kerta sieltä oon kotosin. Tullee jotenki kotosa olo :) Pahottelen mahollisia äidinkielellisiä epämääräsyyksiä, tuskin kukkaan voi kovin järkevää tekstiä kirjottaa ku pullo erittäin hyvvää roséviiniä on massun pohojalla.

Täsä vähä esimakua tulevasta.