24.6.2010

Typerää kerrassaan





Mää en ymmärrä teenjuojia. En kertakaikkiaan en. Ruusunmarjatee vielä mennee, koska SE MAISTUU JOLLEKI. Ostin mielissää kaupasta jottai ihime Rooibos-teetä eri makusina, mutta nyt ku tätä lipittää nii maistan pelekän veen ja sokerin. Tuoksu kyllä tuntuu jotenkuten, mutta siihenpä se sitte jääki. Säälittävvää. Kuka jaksaa juua päivästä toiseen pelekkää sokerilla höystettyä kuumaa vettä, joka ehkä haisee vähä erille laadusta riippuen? EI KUKKAAN. Tai en mää ainakkaan.

Kahavi taasen - aromikasta, virkistävää, eri asteisia paahtoja, maidolla, kermalla, mustana, sokerilla tai ilman, suklaan tai tupakan kanssa -> PARHAUTTA. Ah.


<3___<3

Nii ja vielä. Ei kukkaan kysy kaverilta että teeteilläänkö (voi kauhistus mikä sanahirmu) tännään? Kaikki kyssyy että kahavitellaanko tännään. Kahavittelu käsittää sen kahavin juonnin lisäksi tupakointia, juoruilua, silimitöntä avvautumista tarpeen vaatiessa, kortinpelluuta sitä harrastavien keskuudessa, maailman parannusta ja ehkä suklaan syöntiä, mikäli kysseistä herkkua on jommankumman kahavittelijan toimesta hommattu. NII.

Tässä teille kahavilaulu
Aamuterveisin Aya

0 kommenttia:

Lähetä kommentti